Punkkua ja klassikoita

dostoVenäläisen kirjallisuuden klassikkoteos Rikos ja rangaistus sekä pullo punaviiniä. Näin työkaverini olivat tulkinneet unelmalahjani ja sellaisen paketin sitten sainkin syntymäpäivälahjaksi juuri tänään. Ihan mukava paketti, kirjan tosin olen jo kerran lukenut ja en pahemmin välitä punaviinistä mutta ehkäpä sekin jonkun hyvän ystävän seurassa vielä menee varsinkin jos seuraan kuuluu vielä hyvää ruokaakin. On myös hyvä pitää varastossa viinipulloa sillä sehän on hyvä lahja eteenpäin jos tulee yllättävää lahjan tai viemisten tarvetta. Kunhan muistaa keneltä on lahjan alun perin saanut eikä kierrätä sitä takaisin antajalle, se olisi melkoinen moka.

En itse näe mitään pahaa lahjojen kierrättämisessä, jos jokin ei vain sovi itselle syystä tai toisesta niin miksi ei antaisi sitä eteenpäin jollekin jolle se sopii paremmin sen sijaan että jättää oman lahjan käyttämättä ja yrittää sitten keksiä jotain jonkun toisen lahjaksi. Esimerkiksi punaviini voi sopia paremmin useammallekin ystävälleni, tuo kirja ei ehkä ihan yhtä monelle mutta se nyt pääsi kuitenkin hyllyyni ainakin toistaiseksi, ehkä sekin päätyy kiertoon vielä joku päivä. Minusta on hauskaa kuinka moni ihminen yhdistää punaviinin tai teen paljon lukeviin ihmisiin, ainakin omalle kohdalle sattunut monta kertaa tällainen stereotypia.

Runoilta

markkuTänään ohjelmaan kuului pienimuotoinen runoilta, en olekaan sellaisessa ikinä käynyt joten se oli hauska ja uusi kokemus. Tutustuin uusiin ihmisiin ja runonlausunnan hienouksiin, aion kyllä mennä uudestaankin heti kun seuraava runoilta vain saadaan järjestettyä. Sain tilaisuuden lukea myös pari lempirunoani ja valitsin luettavakseni Markku Kaskelan lähes arkirealistiset runot joista itse pidän kovasti. Tuntuivat olevan muille osallistujille melko outoja joten oli siinäkin mielessä mukavaa nostaa esiin yksi pitkän linjan runoilija kotimaasta joka ei ole ehkä ikinä tullut suuren yleisön tietoisuuteen kuten kaikkein suosituimmat runoilijat. Luettiinhan siellä Tommy Tabermania ja muitakin valtavirtarunoilijoita sitten vastapainoksi, lausumaan oli vapaa pääsy vähän karaoken tapaan.

Täytyy myöntää että runous on itsellä jäänyt viimevuosina kaiken muun varjoon. Ei se ole ehkä ikinä ollutkaan suurin mahdollinen intohimon aihe, mutta nuorempana luin kuitenkin paljon enemmän myös runoteoksia ja niitä päätyi omaan hyllyynkin jonkin verran. Nyt huomaan että välissä taitaakin olla lähemmäs kymmenen vuoden aukko sivistyksessä mitä tulee runouteen, ellei nyt muutamien valtavirtarunoilijoiden tietämystä lasketa. Ehkä olisi aika suunnata vaikka kaupunginkirjaston runohyllyille ja tutkia mitä niillä on tänä päivänä tarjottavanaan minulle. Runoilta johon lähdin ystäväni seuraksi oli mukava herätys takaisin runouden pariin, jota ystäväni harrastaa ilmeisesti minua ahkerammin. Erinomainen keskustelu meillä olikin aiheesta illan päätteeksi.

Lukemassa ja kirjoittamassa fiktiota

lukutoukkaOsallistuin tässä fiktiokurssille, ohjelmaan kuului sekä erilaisiin fiktiivisiin teksteihin tutustuminen lukijana kuin niiden kirjoittaminenkin. Täytyy myöntää että minulle muiden tekstien lukeminen on antoisampaa kuin se että yritän itse väsätä jotain isompaa tekstiä valmiiksi asti. Pidän kyllä sekä lukemisesta että kirjoittamisesta mutta minun kirjoittamiseni ei ole kovin päämäärähakuista ellei se liity esimerkiksi opintoihin tai töihin. Tutuisi että esimerkiksi artikkelin tai kirjan kirjoittaminen on jo todella iso kokonaisuus ja on vain niin paljon mukavampaa ja rennompaa nauttia muiden tekstien lukemisesta kuin miettiä itse juonenkäänteiden ikuistamista tekstiksi.

Jokainen kurssilainen sai esitellä jonkin suosikkiteoksensa fiktiivisestä kirjallisuudesta, en yllättynyt yhtään että moni fantasiakirja olikin päässyt esittelyyn. Itse valitsin esittelyyn kirjailijan Diana Gabaldon joka on kirjoittanut runsaasti tekstiä sekoitellen historiaa ja fiktiota jopa fantasiaa teoksissaan. Suurin osa esittelyssä olleista teoksista ja kirjoittajista olivat minulle jo tuttuja mutta oli mukavaa kuulla muiden innokkaita esittelyitä ja analyyseja tutuistakin teksteistä. Kirjoitustehtävässä päätin käyttää minämuotoista kertojaääntä ja kirjoittaa ikään kuin yhden kappaleen naispuolisen päähenkilön elämästä fiktiivisessä mutta melko realistisessa maailmassa. Olihan se melko työlästä mutta sain homman tehtyä ja tekstin palautettua. Emme ole vielä saaneet palautteita emmekä käyneet läpi osallistujien omia tekstejä, kieltämättä se jännittää kaikkein eniten koko kurssilla. Lukeminen on kovin helppoa verrattuna kirjoittamiseen!